7.4 Taksilaki uudistuu, markkina ei

Julkaistu 5.10.2026

Taksamittari, taksikilvet ja kuljettajakoulutus tulevat pakollisiksi. Uudistus kohdistuu yksittäiseen autoon ja kuljettajaan, vaikka markkinan ongelmat ovat rakenteessa.

Mitä muuttuu

Eduskunta hyväksyi taksilain muutokset kesäkuussa 2026 yksimielisesti ilman äänestystä. Muutokset tulevat voimaan vaiheittain:

1.9.2026: kuljettajan on kerrottava hintatiedot asiakkaalle, rikostaustaa arvioidaan liikenneluvassa laajemmin ja yrittäjäkoe siirtyy Traficomille
1.11.2026: uusilta kuljettajilta vaaditaan 21 tunnin koulutus
1.1.2027: taksit liitetään liikennelupaan ja taksikilpien tilaus alkaa
1.2.2027: taksamittari on pakollinen kaikissa takseissa ja tarkastetaan katsastuksessa
1.7.2027: taksikilvet ovat pakollisia

Lisäksi ajoluvan uusiminen edellyttää jatkossa 7 tunnin täydennyskoulutusta. Uudistuksen tavoitteena on palauttaa luottamus taksiin, parantaa saatavuutta ja torjua harmaata taloutta.

Osa muutoksista on perusteltuja

Laajempi rikostaustan arviointi karsii alalta ihmisiä, joiden ei pitäisi kuljettaa yksin vammaisia lapsia tai iäkkäitä. Kun auto liitetään liikennelupaan ja kuka tahansa voi tarkistaa luvan rekisterinumerolla, valvonta helpottuu. Koulutus on tarpeen, kun kuljettajakunta vaihtuu nopeasti.

Kustannus osuu pienimpään

Uudistus kohdistuu yksittäiseen autoon ja kuljettajaan. Jokainen taksi tarvitsee mittarin, kilven ja koulutetun kuljettajan. Taksamittari maksaa noin 2 000 euroa, ja hinta on sama, ajoipa auto viikossa kymmenen tai sata kyytiä. Vajaakäytöllä ajavalle pienelle yrittäjälle kustannus on suhteessa suurin, ja sama yrittäjä on jo valmiiksi ahtaalla (ks. Juustohöylä ei tee kyydistä luotettavaa).

Mittari mittaa lisäksi vain sen matkan, jonka asiakas on kyydissä. Asiakkaan luo ajettua matkaa ja päivystystä, joista maaseudun kustannukset pääosin syntyvät, se ei mittaa (ks. Keskiarvotaksa ei osu yhteenkään kyytiin).

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut, ettei mittaripakko osu katutaksien todellisiin ongelmiin. Mittari ei estä väärää taksaluokkaa tai kiertotietä, eikä se tee kadulta otettujen kyytien hinnoista vertailukelpoisia. Virasto pitää värillisiä kilpiä valvonnan kannalta tarpeettomina ja varoittaa, että lisäkustannus voi vähentää osa-aikaisia yrittäjiä ja heikentää saatavuutta kysyntähuippujen aikaan.

Rakenteeseen laki ei puutu

Markkinan varsinaiset ongelmat ovat rakenteessa, eikä uudistus muuta niitä.

1. Kuka vastaa kyydistä. Laki ei edelleenkään sano, että asiakkaalle vastaa se, joka tilauksen otti. Bussimatkan järjestäjä vastaa matkasta kokonaan, mutta taksikeskus voi yhä sälyttää epäonnistumisen yksittäiselle autoilijalle (ks. Edunvalvojat ja intressit).

2. Ylikapasiteetti. Kun kymmenen kuljettajan työ jaetaan sadalle, kenenkään tulot eivät riitä. Mittari tai kilpi ei muuta sitä.

3. Pakkoyrittäjyys. Yhä suurempi osa kuljettajista ajaa yrittäjästatuksella. Koulutus ei muuta sitä, että riskit ja kustannukset on siirretty sille, jolla on vähiten keinoja kantaa niitä.

4. Julkiset hankinnat. Noin puolet taksialan liikevaihdosta on julkista rahaa. Hankintamallit, jotka pilkkovat vastuun ja palkitsevat halvasta kilometristä, ohjaavat alaa enemmän kuin mikään taksilain pykälä.

Data on jo olemassa

Arviolta 95 prosenttia kyydeistä kulkee jo nyt tilausjärjestelmän kautta. Tilauksen ottaneen yrityksen järjestelmä tietää, kuka ajoi, mistä mihin ja millä hinnalla. Valvonta kannattaisi rakentaa tämän datan varaan ja antaa vastuu asiakkaasta sille, jolla on data ja keinot (ks. Taksamittarit).

Julkinen tilaaja voi tehdä tämän heti sopimuksella, eikä sen tarvitse odottaa seuraavaa lakimuutosta. Kelan uusi sopimus edellyttää jo nyt, että kaikki Kela-kyytejä ajavat kuljettajat ovat suorittaneet erityisryhmien kuljettajakoulutuksen. Hankinta ehti lakia edelle (ks. Lainsäädäntö).