1.5 Historia

Taksiala on toiminut yrittäjävetoisena yli sata vuotta. Ratkaiseva ero vanhan ja uuden mallin välillä on siinä, kuka kantaa vastuun palvelun kokonaisuudesta.

Liikenneministeriön aikakausi

Aiemmin julkisia hankintoja ei taksialalla tarvittu. Liikenneministeriö teki kapasiteettisuunnitelmat ja suunnitteli hinnoittelun. Yksittäiset autoilijakuljettajat vastuutettiin osallistumaan kaikkien alueen kuljetusten hoitamiseen, ja pelotteena huonosta palvelusta oli jopa 100 000 euron arvoisen liikenneluvan menetys.

Parhaimmillaan yhteiskunta antoi autoilijoille avoimia shekkejä rintataskuun ja taksimiehet täyttivät ne kohtuullisella moraalilla. Järjestelmä toimi melko tehokkaasti ja luotettavasti. Kehityksen huipentuma se ei kuitenkaan ollut: toimintoja ei optimoitu ja "mies-ja-auto"-kokoluokan yrityksen hallinto on yhtä raskas kuin isommankin. Miksi koululainen ja lääkäriin menijä olisi ajettu samalla kuljetuksella, kun molemmille ei voinut mitata taksamittarilla hintaa yhtä aikaa?

Mikroyrittäjämallista palveluyrityksiin

Taksiautoilija oli itsenäinen yrittäjä jo hevospelien aikaan. Palvelu muodostui mikroyrityksistä: asiakas soitti keskukseen, tilaus ohjattiin yrittäjälle taksiaseman puhelimeen tai radiolla autoon. Keskus oli alusta, jonka alaisuudessa yksittäiset taksiyrittäjät toimivat.

Aiemmin tämä alusta ei vastannut palvelusta asiakkaalle – vastuu kyydin hoitamisesta oli vain kuljettajalla. Nykyisillä markkinoilla asiakas voi poikkeuksetta luottaa siihen, että tilauksen vastaanottanut taho vastaa koko palvelun onnistumisesta ja yhdenmukaisuudesta.

Kaikki ovat taksiyrityksiä

Toiminnallisuuden tai lainsäädännön puolesta ei ole tarpeen nimetä kuljetuspalveluja tarjoavia yrityksiä eri tavoin – alustataloudeksi tai taksikeskuksiksi. Palveluketju on kaikilla samanlainen. Eroja voi olla hinnoittelumalleissa, tilaustavoissa, laatutasossa ja asiakaskohderyhmissä. Mutta kaikissa on kyse samasta asiasta: henkilön tai tavaran kuljettamisesta rahaa vastaan niin, että tilauksen vastaanottaja vastaa palvelusta.

Samalla tavalla kaksi henkeä ja 20 000 henkeä työllistävät rakennusyritykset ovat molemmat rakennusyrityksiä. Ei ole rakennusalan alustoja tai rakennusalan keskuksia. Taksialalla palveluja tarjoavat yritykset ovat kaikki taksiyrityksiä riippumatta siitä, miten ne itseään nimittävät.

Milloin alusta on aito alusta?

Kirjoittajan nakemys:

Taksialan alusta voi olla paikka, jossa taksiyritykset tarjoavat erilaisia palveluitaan asiakkaille. Hyvä esimerkki on 02 Taksin palvelu, jossa asiakkaat voivat vertailla eri yritysten hintaa, saatavuutta ja laatua. Uber taas ei ole alusta, koska se ei anna asiakkaiden aidosti verrata tai valita eri taksiyrityksiä. Asiakkaat tilaavat Uberin kuvaaman ja tuottaman palvelun, jonka se voisi yhtä hyvin tuottaa omilla autoillaan ja palkatuilla kuljettajilla.

Muista hankinnoissa

Arvioi toimijoita palvelukyvyn perusteella, ei nimikkeen (alusta, keskus, brändi) perusteella.
Vaadi, että tilauksen vastaanottaja vastaa kokonaislaadusta – kuten nykymarkkinoilla kuuluu.
Arvioi palveluntuottajan koko ja organisaatio suhteessa sopimuksen vaatimuksiin.
Muista: "mies-ja-auto"-malli ei mahdollista optimointia – kokonaispalvelu vaatii isomman yrityksen.